Finan blogi jatkaa toimintaansa osoitteessa http://cavspafina.blogspot.com

Tervetuloa!

Tänään minä ja Fina olimme match show:ssa Pyhtään Siltakylässä. Kehät Pyhtäällä alkoivat kello 14.00. Tosin me emme päässeet ihan heti kehään, koska meidän luokassa numerot alkoivat kahdestasadasta, ja meidän numeromme oli 229. Odotellessani esitin myös Saran, numerolla 224.

Finan kanssa kehään meno ei jännittänyt minua yhtään, koska luotin siihen, että se osaa kaiken minkä pitääkin. Kyllä se osasikin, mutta seisoma-asennosa se ei tahtonut pysyä, eikä pöydälläolokaan ollut sen lempi puuhaa. Se ei vaan tykkää korkeista ja vieraista paikoista, liekö johtuu Kouvolan näyttelyssä rämähtäneestä pöydänjalkatuesta, jonka jälkeen muutoksen luulen tapahtuneen. Nytkin Fina tärisi kauttaaltan koko pöydälläolonsa ajan, ressukka. En tuntenut parimme rotua, mutta se oli matala, pitkänomainen ja harmaa. Tuomari ei osannut päättää, kumpi saa punaisen ja kumpi sinisen nauhan, joten hän laittoi meidät kävelemään vielä yhden kerran kehän ympäri. Lopulta hän antoi meille kummallekin punaisen nauhan :)

Punaisten kehässä emme kuitenkaan päässeet pidemmälle. Tuomarimme valitsi muutaman koiran jatkoon, mutta meidät ikävä kyllä käteltiin pois kehästä... Olen kuitenkin ylpeä Finastani, ja meillä oli ainakin hauskaa! :)) (...kun iskä mm. päästi tytsyn vahingossa juoksentelemaan ympäri maneesia vapaana... -.-) Tästä mätsäristä sain taas lisää intoa esittämiseen, ja toivon pääseväni pian uudelleen Finan tai Saran kanssa kehään.

-Ellis

Kuten kaikille muillekin, tein Finalle myös eilen luennosta innostuneena namijäljen kotipihallemme. Tätä ennen pikkucava sai kuitenkin ruokansakin vähän uudella tavalla... :) Kannoin ruokakupin siskoni huoneeseen ja levitin n. puolet annoksesta lattialle. Toisen puolikkaan jaoin ei-niin-näkyville paikoille, kuten maton alle ja matalan pöydän päälle. Finan annettiin käydä käsiksi ruokaansa vasta katsekontaktin jälkeen, ja ensin rubynen imuroikin kaikki nappulat lattialta.

Nopeasti tämäkin likka tajusi jutun juonen, ja nenä alkoi käydä vimmatusti. Nopein kätkö löytyi maton alta, josta Fina tajusi nopeasti kaivaa nappulat suihinsa. Viimeiseksi piilopaikaksi määräytyi matala pöytä, joka oli samalla myös korkein piilo, ja ehkä siksi vaikein löytää :) Kun ei meinannut neidin pituus riittää namien saantiin, alkoi se kuopia niitä tassuillaan, mikä oli juuri sitä, mitä haettiinkin! :) Tyttö oppi käyttämään aivojaan, ja miettimään keinoja, joilla namit mahdollisesti saisi. Ja kun tassuista loppui pituus, otti Fina metrin vauhdin ja loikkasi tasolle. Suloinen pieni cavalier!

Ruuan jälkeen tallasin Finallekin 4-5m:n polun umpihankeen, jonka ripottelin täyteen nameja. Finan kanssa emme edenneet siis varsinaiseen umpihankeen, mutta polku teki kyllä käännöksen kiven taakse, jossa superpalkkana odotti peltisanko nameineen :) Ja polku toden totta tuli tyhjäksi purkista puhumattakaan. Tätä jatketaan siis jatkossakin, jotta pikkulikka oppii käyttämään nenuaan :))

-Bea

Fina pääsi eilen "tositoimiin", kun Sara jäi aamun kisojensa vuoksi huilimaan illan treenit kotiin. Sain kouluttajaltamme erikoisluvan ottaa Finan mukaan jatkoryhmän treeneihin, vaikkei tyttöpieni ole ollut edes alkeiskurssilla vielä. :)

Meillä olikin tällä kertaa kolme hieman toisistaan poikkeavaa takaaleikkausharjoitusta (, jotka olisivat olleet muuten erittäin herkullisia Sarallekin!) Lisään ne kaikki tuohon alle peräjälkeen, selostus alempana :)

Finan kanssahan ollaan harjoiteltu takaaleikkauksia ihan vain takapihalla yhdellä esteellä ja vaikka tiesin sen osaavan homman, oli yllätys, miten hyvin se toimi näissä - kun ottaa huomioon, että halli oli maneesi ja kakkaa oli siellä täällä... Ainoastaan kerran se jäi haistelemaan yhtä kasaa, kun se oli heti yhden hypyn jälkeen. Vielähän nuo leikkaukset jäivät aika lähelle estettä, kun ei Finan kanssa olla irtoamista harjoiteltu juuri ollenkaan. Jokainen leikkaus silti toimi saaden koiran kääntymään juuri haluttuun suuntaan. Pikku tyttö oli hieno koira! Kunpa vaan saisin sen ohjattavakseni... *huoh*

-Bea

Meillä on ollut taukoa noin kolme viikkoa ja nyt sitten alkoikin hallikausi. Treenit olivat Loviisan lähellä Kuggomissa, Esman ratsastuskeskuksen maneesissa, jossa meitä oli muistaakseni kahdeksan koirakkoa. Näissä treeneissähän meillä ei ole ohjaajaa, vaan kaikki harjoittelevat vapaasti, mikä on mielestäni mukavaa, kun Fina ei aina jaksa keskittyä tai odotella vuoroaan. Ja kuitenkin apua saa kysyttyä muilta, esimerkiksi siskoltani. Itse halli oli hyvä treenipaikka, vaikka Fina meinasikin takertua ihaniin hajuihin...

Ensin otimme porukassa luoksepäästävyyden ja paikallamakuun. Luoksepäästävyydessä Fina oli ihan hajujen vallassa, eikä malttanut pysyä paikoillaan ollenkaan. Paikallamakuussa neiti onnistui jo todella hyvin, ja tässä on todellakin tapahtunut suurta kehitystä. Iso apu taisi olla silloin niistä ylimäärätreeneistä muutama viikko sitten, kun saimme treenata tätä liikettä rauhassa kentällä vain Bean ja Saran kanssa. Saatoin nytkin mennä jo 5-10 metrin päähän, ja odottaa siellä parikymmentä sekuntia. Kokonaisuudessaan paikallamakuu kesti jopa kolme minuuttia, koska se tehtiin kahden kisaavan koirakon tahtiin, joilla oli tuo kolme minuuttia ja omistajat näkösuojassa. Toki me alokasryhmäläiset kävimme vähän väliä palkitsemassa koiriamme, eikä Fina lähtenyt kertaakaan paikoiltaan, nousi tosin pari kertaa ylös.

Yhteisliikkeiden jälkeen treenit jatkuivat vapaasti. Aloitin luoksetulolla, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Annoin Finan tulla vain eteeni istumaan, sillä sivulletulo ei ole vielä ihan varma. Heti, kun sivulletulo on kunnossa, alan ottaa koiran suoraan perusasentoon.

Sitten treenasimmekin sivulletuloa. Kuten jo edellä kerroin, ei tämä ole vielä kovinkaan varma, ja näin ollen sain taas käyttää käsiapua. Tätä meidän pitää todella alkaa treenata kotonakin, sillä seuraaviin treeneihin on monta viikkoa aikaa.

Seuraamista otimme myös, vaikkakin se oli aika turhaa. Fina oli täysin hajujen vallassa, haisteli ja veti vain hihnassa. Vasta heiluttelemalla makupalaa neidin nenän edessä, sain sen huomion hetkellisesti itselleni. ;)

Tokon jälkeen Bealla ja Saralla oli heti perään agilitytreenit, joita jäimme katselemaan hallin katsomoon. Omaan mieleeni se agility on mieluisamman näköistä kuin toko, ja innolla odotammekin jo ensi keväällä alkavaa alkeiskurssia :))